Savon Pakanat
Blogi
41
Pahoittelut pienestä viivästyksestä julkaisujen välillä, mutta korvauksena seuraava sivu tulee jo ensi viikolla. :3
En muista, olenko kertonut, että kirjoitin Selvänäkijän tarinan alunperin romaanimuotoiseksi; koko juoni on siis suurinpiirtein itselleni selvillä. Huomaan, että piirtäessä usein käsittelen tarinan tulevia tapahtumia mielessäni ja välillä olen saanut ahaa-elämyksiä joiden ansiosta olen päätynyt editoimaan romaaniversiota. Piirtäessä (tällä autismin tasolla) ei voi vaan rynnätä kohtauksesta toiseen, vaan kyseisen sivun tapahtumia joutuu meditoimaan välillä pitkäänkin. Veikkaan, että juuri se on pakottanut tulkitsemaan lähdetekstiäkin tarkemmin.
Itselleni on myös paljastunut se, kuinka pää pilvissä kirjoitan ja luen. 8I En tiedä, voiko sitä kuvata jopa dissosioinniksi, kun en ole lääkäri tai noitatohtori. Ehkä mukaan sekoittuu myös jonkin sortin lukihäiriö. Ongelmana on sekin, että tarkistaessani en osaa lukea tekstiä tekstinä, vaan helposti tempaudun tarinan vietäväksi; alan nähdä sen elokuvamaisena mielessäni, enkä tajua analysoida yksittäisiä lauseita enää.
Kirjoittaessa taas tuntuu, että mieli juoksee koko ajan edellä miettimässä seuraavaa tapahtumaa tai jotain ihan muuta, varsinkin, jos työn alla on epämiellyttävämmästä päästä oleva kohtaus.
Ei siis ihme, ettei kukaan kustantaja ottanut Selvänäkijää listoilleen, kun se teksti on sellaista kuraa. Joitain kohtia olen lukenut monet kerrat läpi, ja nyt vasta sarjista varten niitä pohtiessani olen joutunut pysähtymään tarpeeksi pitkäksi aikaa, että olen tajunnut, ettei jossain lauseessa ole mitään järkeä, tai etten kuvaile tapahtumaa tekstissä selkeästi tai läheskään yhtä vivahteikkaasti kuin näen sen mielessäni.
Ei nolota, mutta hiljaiseksi vetää. Kai tämä kertoo kehittymisestä? :D
---
Seuraava sivu ilmestyy 24.3!
En muista, olenko kertonut, että kirjoitin Selvänäkijän tarinan alunperin romaanimuotoiseksi; koko juoni on siis suurinpiirtein itselleni selvillä. Huomaan, että piirtäessä usein käsittelen tarinan tulevia tapahtumia mielessäni ja välillä olen saanut ahaa-elämyksiä joiden ansiosta olen päätynyt editoimaan romaaniversiota. Piirtäessä (tällä autismin tasolla) ei voi vaan rynnätä kohtauksesta toiseen, vaan kyseisen sivun tapahtumia joutuu meditoimaan välillä pitkäänkin. Veikkaan, että juuri se on pakottanut tulkitsemaan lähdetekstiäkin tarkemmin.
Itselleni on myös paljastunut se, kuinka pää pilvissä kirjoitan ja luen. 8I En tiedä, voiko sitä kuvata jopa dissosioinniksi, kun en ole lääkäri tai noitatohtori. Ehkä mukaan sekoittuu myös jonkin sortin lukihäiriö. Ongelmana on sekin, että tarkistaessani en osaa lukea tekstiä tekstinä, vaan helposti tempaudun tarinan vietäväksi; alan nähdä sen elokuvamaisena mielessäni, enkä tajua analysoida yksittäisiä lauseita enää.
Kirjoittaessa taas tuntuu, että mieli juoksee koko ajan edellä miettimässä seuraavaa tapahtumaa tai jotain ihan muuta, varsinkin, jos työn alla on epämiellyttävämmästä päästä oleva kohtaus.
Ei siis ihme, ettei kukaan kustantaja ottanut Selvänäkijää listoilleen, kun se teksti on sellaista kuraa. Joitain kohtia olen lukenut monet kerrat läpi, ja nyt vasta sarjista varten niitä pohtiessani olen joutunut pysähtymään tarpeeksi pitkäksi aikaa, että olen tajunnut, ettei jossain lauseessa ole mitään järkeä, tai etten kuvaile tapahtumaa tekstissä selkeästi tai läheskään yhtä vivahteikkaasti kuin näen sen mielessäni.
Ei nolota, mutta hiljaiseksi vetää. Kai tämä kertoo kehittymisestä? :D
---
Seuraava sivu ilmestyy 24.3!
17.03.2025 19:21 | ~Kangatar
Kangatar: Ei se sinällään rankkaa ollut; olen aika lailla tottunut tähän mennessä saamaan "Ei":n kaikkeen työkontekstin alle menevään, ja muutenkin läheiset preppasi siihen, että on toooosi vaikeaa saada kustannussopimusta. En uskonut, että se romaani täydellinen olisi, mutta ajattelin, että tarpeeksi lähellä, jotta joku kustannustoimittaja näkisi siinä potentiaalia sen verran, että voitaisiin hioa se valmiiksi. c:
Kuvailemasi kaltainen rysähdys tapahtui kyllä itsellenkin vuosia sitten, kun annoin ensimmäistä kertaa erittäin suorasanaiselle kaverilleni mielestäni parhaan tarinani luettavaksi. XD Muistan vieläkin sen tunteen, kun kylmä hiki selässä kävelin kauppaan ja koko ajan kännykkä piippasi uutta kommenttia Google Docsista, kun kaveri repi palasiksi kaiken maailmanluonnista hahmojen sisäiseen logiikkaan. E8' Vaikka tuntuikin pahalta paljastua huonoksi kirjoittajaksi, ja teki mieli väittää vastaan (varmaan väittelinkin joistain jutuista), niin hänellä oli kyllä ihan järkeviä huomioita, ja tajusin, ettei hän tekstiä ilkeyttään niin tarkkaan syynännyt. Meni kyllä tovi, ennen kuin aloin taas kirjoittaa, mutta seuraavasta tarinasta tuli hieman parempi, kun pidin mielessä asiat, mistä olin saanut palautetta hengessä: "No nyt se ei ainakaan tästä voi mussuttaa! >:D " Vielä nykyäänkin luetaan toistemme tekstejä ja revitään kaikki virheet esiin. XD
Mutta täytyy kyllä sanoa, että olit tosi rohkea, kun annoit ventovieraan lukea prologisi! :O Ihmiset, joilla ei ole mitään tarvetta miellyttää tekijää antaa rehellisimmän palautteen. Toki palautteen antaminen on myös taitolaji, ja olisi nyt aikuinen voinut vähän harkita, miten muotoilee sanansa ysiluokkalaiselle. >:{ Toivottavasti jatkoit kirjoittamista siitä huolimatta! (19.03.2025 21:36)
Kuvailemasi kaltainen rysähdys tapahtui kyllä itsellenkin vuosia sitten, kun annoin ensimmäistä kertaa erittäin suorasanaiselle kaverilleni mielestäni parhaan tarinani luettavaksi. XD Muistan vieläkin sen tunteen, kun kylmä hiki selässä kävelin kauppaan ja koko ajan kännykkä piippasi uutta kommenttia Google Docsista, kun kaveri repi palasiksi kaiken maailmanluonnista hahmojen sisäiseen logiikkaan. E8' Vaikka tuntuikin pahalta paljastua huonoksi kirjoittajaksi, ja teki mieli väittää vastaan (varmaan väittelinkin joistain jutuista), niin hänellä oli kyllä ihan järkeviä huomioita, ja tajusin, ettei hän tekstiä ilkeyttään niin tarkkaan syynännyt. Meni kyllä tovi, ennen kuin aloin taas kirjoittaa, mutta seuraavasta tarinasta tuli hieman parempi, kun pidin mielessä asiat, mistä olin saanut palautetta hengessä: "No nyt se ei ainakaan tästä voi mussuttaa! >:D " Vielä nykyäänkin luetaan toistemme tekstejä ja revitään kaikki virheet esiin. XD
Mutta täytyy kyllä sanoa, että olit tosi rohkea, kun annoit ventovieraan lukea prologisi! :O Ihmiset, joilla ei ole mitään tarvetta miellyttää tekijää antaa rehellisimmän palautteen. Toki palautteen antaminen on myös taitolaji, ja olisi nyt aikuinen voinut vähän harkita, miten muotoilee sanansa ysiluokkalaiselle. >:{ Toivottavasti jatkoit kirjoittamista siitä huolimatta! (19.03.2025 21:36)
Johanna: Uufff, kuulostaa aika rankalta, että on toivonut ja ehkä olettanutkin tekstiltään sellaista tasoa, että jaksaa toivoa kustantajan nappaavan siitä kiinni, ja sitten rysähtääkin että oho, mitäs mä oon hourinut? Olen itse rysähtänyt yhdeksännellä todella nopeasti alas kun ventovieras aikuinen koeluki romaanini prologin ja palaute oli niin rankkaa että tajusin heti, että nyt olen taas luullut liikoja itsestäni. :D (19.03.2025 12:45)