Savon Pakanat
Blogi
Taideopetusta ja turhautumista
Päädyin tässä vähän vahingossa kansalaisopiston piirustuskurssille. Tarkoituksena oli alun perin mennä savikurssille, mutta siellä olikin opettamassa samainen tyyppi, joka löi luurin korvaani, kun tarjosin ilmaista Kelan orjatyötä. :)
Mutta no, eipä siinä, nyt oikeasti alan ymmärtää Taideopetuksen ja "taideopetuksen" eron. Meillä oli peruskoulussa tätä "taideopetusta", eli se perinteinen: määrättiin työvälineet ja ehkä jopa aihe. Opettaja lähinnä valvoi, että kaikki piirsivät suunnilleen koko tunnin ja siinä se. Teoriaa saatettiin jossain välissä sivuta, mutta ainakaan opettajat eivät missään välissä huomauttaneet, miten sitä voisi hyödyntää omassa työssään, saati miten työtään voisi parantaa.
Ehkä konkreettisin esimerkki tästä opetuksen tasosta oli se, kun jonkus seiskalla saatiin käyttöön "piirrustuskynät", eli tavalliset B2-kynät. Sitten kaikki vihasivat niiden käyttöä, koska jälki ei lähtenyt kunnolla pois tavallisella pyyhekumilla. Nyttemmin tiedän, että hiilikumi olisi auttanut asiaa, mutta sellaisten jakaminenhan olisi saattanut vaikka kieliä siitä, että opettaja ymmärsi, miten homma kokonaisuudessaan toimii.
Olen sittemmin ollut monennäköisissä kuvataideryhmissä sun muissa. Yleensä kun on kysynyt, miten työtään voisi parantaa, opettaja on vain nostanut kädet ilmaan, mistä on joka kerta seurannut avuton olo. Työ on siis niin hyvä, ettei siinä ole mitään silmiinpistävää korjattavaa, muttei siinä ole mitään silmiinpistävän hyvääkään. Ja kohta onkin suoltanut niitä samantasoisia "ihan kivoja" töitä koko kurssin ajan lainkaan kehittymättä.
Jotain tällaista odotin, kun menin mukaan tähän kansalaisopiston ryhmäänkin, MUTTA! Tämä kurssi onkin ollut ihan toista luokkaa! Heti ensimmäisestä tunnista lähtien alettiin käydä läpi sellaista tavaraa, jonka olen itse vasta viime aikoina alkanut tiedostamaan. Ja vielä HC:mmäksi juttu meni, nimittäin sommittelu, tuo akilleen kantapääni, tuli mukaan kuvioihin! Ihan uuttakin oppia on jo tullut ja toivon, että ehtii tulemaan lisääkin! :3 Varmasti menen tuon opettajan toisellekin kurssille, jos vain tilaisuus tulee.
---
Seuraava sivu ilmestyy 4.4!
Mutta no, eipä siinä, nyt oikeasti alan ymmärtää Taideopetuksen ja "taideopetuksen" eron. Meillä oli peruskoulussa tätä "taideopetusta", eli se perinteinen: määrättiin työvälineet ja ehkä jopa aihe. Opettaja lähinnä valvoi, että kaikki piirsivät suunnilleen koko tunnin ja siinä se. Teoriaa saatettiin jossain välissä sivuta, mutta ainakaan opettajat eivät missään välissä huomauttaneet, miten sitä voisi hyödyntää omassa työssään, saati miten työtään voisi parantaa.
Ehkä konkreettisin esimerkki tästä opetuksen tasosta oli se, kun jonkus seiskalla saatiin käyttöön "piirrustuskynät", eli tavalliset B2-kynät. Sitten kaikki vihasivat niiden käyttöä, koska jälki ei lähtenyt kunnolla pois tavallisella pyyhekumilla. Nyttemmin tiedän, että hiilikumi olisi auttanut asiaa, mutta sellaisten jakaminenhan olisi saattanut vaikka kieliä siitä, että opettaja ymmärsi, miten homma kokonaisuudessaan toimii.
Olen sittemmin ollut monennäköisissä kuvataideryhmissä sun muissa. Yleensä kun on kysynyt, miten työtään voisi parantaa, opettaja on vain nostanut kädet ilmaan, mistä on joka kerta seurannut avuton olo. Työ on siis niin hyvä, ettei siinä ole mitään silmiinpistävää korjattavaa, muttei siinä ole mitään silmiinpistävän hyvääkään. Ja kohta onkin suoltanut niitä samantasoisia "ihan kivoja" töitä koko kurssin ajan lainkaan kehittymättä.
Jotain tällaista odotin, kun menin mukaan tähän kansalaisopiston ryhmäänkin, MUTTA! Tämä kurssi onkin ollut ihan toista luokkaa! Heti ensimmäisestä tunnista lähtien alettiin käydä läpi sellaista tavaraa, jonka olen itse vasta viime aikoina alkanut tiedostamaan. Ja vielä HC:mmäksi juttu meni, nimittäin sommittelu, tuo akilleen kantapääni, tuli mukaan kuvioihin! Ihan uuttakin oppia on jo tullut ja toivon, että ehtii tulemaan lisääkin! :3 Varmasti menen tuon opettajan toisellekin kurssille, jos vain tilaisuus tulee.
---
Seuraava sivu ilmestyy 4.4!
21.03.2016 13:45 | ~Kangatar