Savon Pakanat

Olen päässyt kerran elämässäni leikkimään lead artistia. Se oli sinällään outo kokemus, koska yleensä itse olen ollut jonkun muun alaisena. Sain siis kokemattomamman graafikon tiimiini, mikä loi kysymyksen, miten olla hyvä esimies.

Mietin niitä kaikkia ikäviä kokemuksia, joita olin kokenut eri auktoriteettien alaisena ja ajattelin, että ainakaan tällainen en halua olla:

1. Täysin randomisti nollasta sataan räjähtävä, raivoava tulivuori
2. Pilkkaava ja vähättelevä
3. Muita omasta osaamattomuudestani/aikaansaamattomuu-destani syyttelevä

Tulokset: Projektin loppuvaiheilla kirjoitimme jokaiselle tiimikaverille palautteen suoriutumisesta. Koen onnistuneeni, koska alaiseni aivan ihmetteli sitä, miten rauhallinen ja ymmärtäväinen olin häntä kohtaan, vaikkei hän aina kaikkea ensimmäisellä kertaa osannutkaan.


Voisin ehkä kiteyttää ymmärtämäni filosofian näin: Artisti korjaa työnsä tunneissa, terapeutti korjaa artistin vuosissa. Joten jos työ on viturallaan, älä riko artistia sen takia. (Sama tietysti pätee koodareihin ja muihinkin ammatiaan harjoittaviin.) Tämä siis siinä tapauksessa, että ihminen oikeasti yrittää parhaansa, eikä vain perseile aikansa kuluksi. :D Ja uskon, että useimmat pelialan ihmiset yrittävät parhaansa, koska palkkansa saisi muualta paljon helpomminkin.

Eli mitä lead artistin kannattaisi ajatella, jos vaikkapa alaisen tekemän 3D-mallin kädet ovat anatomisesti väärin? Ei ainakaan näin: "Miksi teit näin paskan mallin, vitun paska artisti?"
Vaan sen sijaan: "Vitun kädet, kun osaavat olla aina niin hankala saada kohdilleen." Eli "vihollinen" ei ole se toinen artisti, vaan hankala tehtävä. :3 Tämä on paljon hedelmällisempi tapa lähestyä asiaa, koska hankalia tehtäviä saavat eteensä kaikki, ja joskus on vain niitä päiviä, kun ei onnistu, vaikka miten yrittäisi parhaansa. Jos haukkumisen sijaan tiimiläiset tukevat toisiaan hankalissa tehtävissä onnistuvat ne helpommin ja kaikkien mielenterveys säilyy parempana. ^^

---

Seuraava sivu ilmestyy 17.8!