Savon Pakanat

Huh, kymmenen vuotta sarjisten tekoa takana! Vähän vaihtelevalla ahkeruustasolla, mutta kuitenkin. :D Vieläkin tuntuu, että olen ihan yhtä paska, kuin aloittaessani, mutta kaipa sitä jonkinlaista kehitystä on kuitenkin tullut. Tässä top 10 oppimaani asiaa sarjakuvan teosta vuosien varrelta:


1. Paksummat viivat

Piirsin Cherry M.E.W:in ensimmäiset sivut kuitukärkikynällä, joka oli todella ohut. Niinpä suurin osa mustasta vain ikään kuin katosi kuvankäsittelyn aikana. Ohuen ohuet viivat eivät myöskään kerää samalla tavalla lukijan katsetta, kuin paksut, ja siksi kuvasta on vaikeampi saada selvää.


2. Orgaanin käsin, epäorgaaninen koneella

(Tämä vain siinä tapauksessa, että tähtää jonkinasteiseen realismia tavoittelevaan jälkeen.) Ei ole mitään järkeä alkaa luomaan symmetrisesti toistuvia kuvioita tai vaikka jotain lautaseinää tunnista toiseen käsin, jos kone voi tehdä saman parissa minuutissa.


3. Yksi virhe ei kaada koko maailmaa

Stressasin vuosia siitä, jos esimerkiksi piirsin kaukana seisovan random hahmon käden huonosti. Mutta totuus on, ettei ketään kiinnosta, on tärkeämpää tuottaa sivuja tasaiseen tahtiin, kuin itkeä jotain pientä vähän pieleen mennyttä yksityiskohtaa.


4. Tarpeeksi isot puhekuplat

Mikään ei ole sen ärsyttävämpää, kuin tihrustaa minikokoista tekstiä. 8C


5. Realisointi

Usein piirustusinto lässähti, kun tiesin, että seuraavana on vuorossa työläs sivu. Siihen auttoi, kun purki sivun mielessään osiin ruutu kerrallaan: mikä kuvakulma toimisi parhaiten? Miten rajata hahmot? Minkälaisia taustoja tarvitaan? Mitä rastereita käyttäisi ja miten ne voisi toteuttaa?

Piirtämis- ja kuvankäsittelyaikojen ylöskirjaaminen auttoi myös, koska usein vaativimman sivun piirtäminen tuntui kestävän paljon kauemmin, kuin siinä todellisuudessa meni. (Esim. vihaamani rasterointi tuntuu joskus siltä, kuin olisin vääntänyt sitä jo kuusi tuntia, vaikka todellisuudessa siihen on mennyt vain kaksi. :'D )


6. Referenssien kerääminen

Kannattaa tallentaa itselleen kaikki sellaiset vastaantulevat kuvat, joista tulee inspiroitunut fiilis, tai jotka ovat jollain tapaa siistejä. Sitä ei aina tiedä etukäteen, milloin pitää vaikka kiskaista päästään jotkut uudet vaatteet hahmolle, ja kun deadline kolkuttaa, niin vituttaa alkaa paniikissa haravoimaan nettiä. :D

Kannattaa myös tallentaa valokuvia oikean maailman ihmisten asennoista. Ja varsinkin, jos hahmon piirtäminen jää kesken, eikä tallenna mallikuvaa, se on tietysti kadonnut siihen mennessä, kun seuraavan kerran yrittää löytää sen. 8]


7. Mahdollisimman usein piirtäminen

Opin tämän asian hyödyn vasta ihan äskettäin. Monet mestarit sanovat, että pitää piirtää joka päivä, mutta se on kuulostanut minusta tältä; "Jos et pysty piirtämään joka päivä jotain upeaa taideteosta, älä piirrä ollenkaan!" Ja miten perseestä se on, jos on piirtänyt 10 päivää putkeen, mutta sitten venäyttää ranteensa ja on pakko pitää taukoa? :s Sittenhän on epäonnistunut ihmisenä ja piirtämistä on turha jatkaa!

Neuvoa tuskin on tarkoitettu noin kirjaimelliseksi. Sen sijaan että pakottaisi itsensä piirtämään hampaat irvessä joka päivä, yrittää piirtää mahdollisimman usein. Luonnostelee edes vähän. ^^ Koska yleensä piirtäessä mielessä on jokin kuva, jonka haluaa välittää paperille, ja kun on pitänyt taukoa, sitä on vaikeampaa saada välittymään. Pienten yksityiskohtien oikein piirtämiseen menee hitosti enemmän aikaa, kuin jos olisi vireessä lähes päivittäisen raapustelun avulla.


8. Rehellisyys itselle

Jos on vaikka piirtänyt hyvän kämmenen, mutta käsivarsi näyttääkin olevan epäluonnollisessa asennossa, niin ei haluaisi pyyhkiä kämmentä pois, vaan koittaa uskotella itselleen, ettei se käsivarsi nyt niin outo ole, ja että ehkä sen voi korjata myöhemmin Photarissa. Mutta yleensä tämä vain johtaa hirveään venkslaukseen ja suurempaan määrään työtä, kuin jos olisi vain reilusti pyyhkinyt sen kämmenen pois ja piirtänyt kaiken uudestaan. Eli jos jokin tuntuu olevan vähän pielessä, niin ennemmin korjaa sen heti, kuin häpeää sitten nettiin laittaessaan koko sivua. 8I


9. Piirtäminen sijaistoimintona

Piirsin aina koulussa vihkoon kaikkea randomia, kun yritin pysyä tunnilla hereillä. Nykyään kun kuuntelen jotain semi-kiinnostavaa videota tai vaikka radio-ohjelmaa, niin suttaan vaistomaisesti paperia siinä samalla. Siihen kun laittaa keskeneräisen sarjissivun tilalle, niin homma edistyy kuin varkain. :3 Toimii myös idle-pelien ja reaaliaikavuoroisten moninpelattavien strategiapelien kanssa! Nykyään olen niin ehdollistunut, etten voi hyvällä omatunnolla katsoa (=kuunnella) tosi-tv:tä ilman, että piirrän samalla sarjista. XD


10. Luonnoksen valokuvaaminen

Tätä ei aina tarvitse tehdä, jos visio sivusta on selkeänä mielessä. Mutta monesti luonnosvaiheessa tulee rennosti sutaistua jotain, mikä välittää idean ja tunnelman hyvin. Hahmotteluvaiheessa se saattaa kuitenkin suttaantua pahoin, tai olla jopa hahmottelun tiellä, jolloin se tulee pyyhittyä pois. Ja mikä onkaan sen ärsyttävämpää kuin se, että muistaa, että tähän oli joku hyvä idea, mutta ei pysty uudelleen luomaan sitä. Tai pahimmassa tapauksessa unohtaa, millainen ilme hahmolla piti olla ja piirtää sille täysin vääränlaisen naaman. 8I Eikä valokuvan tarvitse mikään mestariteos olla, räpsäisee vaan jollain perunalla semmosen kuvan, että idea välittyy myöhemmin.


Bonus! 11. Repliikkien kirjoittaminen ylös

Yleensä rustaan repliikit nopeasti luonnosvaiheessa ruutuihin, mutta hahmotteluvaiheessa ne monesti tulee pyyhittyä pois epähuomiossa tai ne suttaantuvat epäselviksi. Siksi ennen kuin aloitan luonnostelun, kirjoitan kaikki hahmojen repliikit ja äänitehosteet talteen tietokoneelle.


---

Seuraava sivu ilmestyy 14.1!