Luukku 13 - Jos olisin Pokémonkouluttaja
Pokémonaiheisella linjalla jatketaan! Jos olisin Pokémonkouluttaja, voisi olla hyvin mahdollista, että kävisi juuri niin kuin
tämänpäiväisessä suttustripissä. :D Jos Pokémon vaan on liian söpö, niin ei sitä halua tappeluihin viedä! XD
Katsoin aktiivisesti niitä Pokémon-animen ensimmäisiä tuotantokausia. Sitten Maikkari alkoi jotain sekoilla ja jätti kauden kesken ja aloitti kokonaan uuden, tai jotain vastaavaa. Katsominen jäikin sitten siihen.
Idea sarjasta kuitenkin välittyi, että Pokémonit ovat kouluttajiensa ystäviä ja vähän niin kuin lemmikkejä.
Sitten kun pääsin pelaamaan varsinaisia sarjan pelejä, olin aina aluksi ihan innoissani ja kehitin jokaiselle Pokémonilleni jonkinlaisen persoonsallisuuden. Mutta kaikki pelisarjaa pelanneet tietävät, että aika alkuvaiheessa se Pokémonien määrä räjähtää käsiin. Koulutettavaan tiimiin priorisoituvat ne taisteluissa parhaat ja ehkä jokunen ulkonäöllisesti oma suosikki, vaikkei niin hyvä tappelija olisikaan.
Niin ristiriidassa kuin se Pokémonin perimmäisen idean kanssa onkin, Pokémoneista tulee loppujen lopuksi pelkkiä työkaluja. Jos haluaa oikeasti tulla "maailman parhaaksi", pitää alkaa kikkailla taulukoiden ja numeroiden kassa, pelaamisesta tulee hirveää grindausta ja optimointia. Ja minusta se on äärettömän kurjaa.
Haluaisin, että joskus tulevaisuudessa peli pystyisi jotenkin havaitsemaan pelaajan tunteita. Pokémonit eivät olisi niin sidottuina lähtö- ja maksimiarvoihinsa, EV:ihin tai muuhun shaibaan. Vahvimmaksi Pokémoniksi kehittyisi se, josta pelaaja eniten välittäisi. Koska onhan se nyt perseestä, kun tajuaa, ettei omasta suosikista, jota on huolella hoivannut ja kasvattanut, tule koskaan olemaan hyötyä esim. Battle Frontierissä. :{
---
Ja huomenna päästäänkin taas päätarinan pariin. :3
13.12.2015 09:08 | ~Kangatar