Savon Pakanat
Blogi
Cherry M.E.W:in loppusanat
Prosessi, eli mitä tapahtui?
Kun aloitin sarjakuvan piirtämisen, olin kauhuissani. En olisi ikipäivänä ryhtynyt siihen ilman Usagin suostuttelua. Tiesin, että nettiin on helppo laittaa asioita, mutta niitä voi olla mahdoton saada pois sieltä. Siksi perfektionismini kasvoi aivan uskomattomiin mittasuhteisiin ja blogiin kirjoittaminen tuntui kammottavalta. (Ja tästä syystä blogiin kirjoittamani alkupääntekstit ovatkin niin noloja. :D )
Kommentteihin vastaaminen oli vaikeaa, ja se on vaikeaa vielä nykyäänkin. En haluaisi aina sanoa vain "Kiitos, Kiva, Mukava", jne, vaan kyetä keskustelemaan monipuolisesti. Olen ihan paniikissa usein sen kanssa, että mitä nyt sanon, kuulostaako tämä jotenkin loukkaavalta (erikoiskykyni kun on suututtaa ihmiset tahtomattani) tai typerältä. Mutta älkää käsittäkö väärin, kommenttinne ovat aidosti ja oikeasti piristäneet, antaneet lisää virtaa sarjakuvan tekoon ja opettaneet kommunikaatiotaitoja. :D Eli ne ovat hyvin, hyvin tärkeitä. Ja toivon, että niitä tulee jatkossa paljon lisää! :)
Osasin jo ennen sarjakuvan aloittamista piirtää yksittäisiä hahmoja melko hyvin. Yksi sarjakuva sivu tuntuikin valtavalta haasteelta; ajattelin jokaisen hahmon sellasena yksittäisenä hahmona, joita piirsin. (Niiden huolellisesti piirtämiseen meni se 4-5 tuntia.) Ja totta hitossa nyt oli piirrettävä paremmin kuin koskaan; nämä sivuthan olivat menossa nettiin, kaikkien nähtäville!
Kuvitella saattaa, miten uuvuttavia ensimmäiset sivut olivat. 20 ensimmäistä olivat ne pahimmat. Olin myös täysin varma, että ensimmäiset kymmenen sivua nyt ainakin haukutaan maanrakoon, koska jälkeni ei yllä eikä ole koskaan yltänytkään mihinkään Arina Tanemuran tasolle. Olin ihan oikeasti yllättynyt, kun ensimmäinen kommentti olikin positiivinen! Pitkään vapisin kauhusta, kun näin, että kommentteja oli tullut. "Ja sitten päivän haukut", mietin ja uskalsin vain katsoa silmäluomien raosta. Mutta ei. Mikä internettiä vaivasi? Minua ei vihattukaan tosimaailman tapaan, vaikka ihan hyvin tiesin, että internet osaa olla julma paikka. Pikku hiljaa pelko alkoi kadota ja tilalle tuli innostus! Olen aina ihan todella innostunut, kun näen uuden kommentin. Enkä odota pelkkää positiivista palautetta; minua ilahduttaa, että jollakin on jotain sanottavaa tuotoksiini liittyen! :)
Sitten jossain vaiheessa Xirre sanoi, ettei jokaisen ruudun tarvitse olla taideteos, vaan sarjakuva kokonaisuudessaan on se teos. Se jäi mieleeni kummittelemaan ja sitten siirryin vähän simppelimpään ja nopeampaan tyyliin. Se tapahtui juurikin sivulla 21. En enää etsinyt jokaiselle hahmolle erikseen rasteria, vaan aloin rasteroimaan useampia alueita samalla rasterilla. Sakuran tukan kiiltojen värkkääminen oli liian aikaa vievää, joten vähitellen nekin jäivät pois.
Täytyy sanoa, että alussa oli myös todella vaikeaa hahmottaa ihmisen anatomiaa. Turvallisimmat kuvakulmat olivat edestä, sivulta ja 3/4 kulma. Mutta sen jälkeen, kun olin koulussa mallistanut ihmisen polygon polygonilta, ymmärsin paljon enemmän. Pystyin myös mallintamaan ympäristöjä ja säätämään ne sopivaan perspektiiviin.
Uuvuttavaa alussa oli myös kaikkien niiden asentojen opettelu. Mutta sitä mukaa kun niitä opetteli, sitä enemmän niitä jäi varastoon. Kun olin kerran piirtänyt käden esimerkiksi nyrkkiin, seuraavalla kerralla se onnistui jo nopeammin. Ja koko sarjakuvan piirron ajan näitä asentoja kertyi muistiin. Kehon mittasuhteitakin piti miettiä alussa tarkkaan ja mittailla yhtenään. Mutta ymmärrys niistäkin kehittyi yllättävän nopeasti!
Oli siis aina pieni ihme, että sivu todella tuli valmiiksi. Jossain toisen luvun lopun tienoilla se alkoi muuttua ihan normaaliksi asiaksi, että sivuja valmistuu. Jossain sivun 65 tienoilla sarjakuvan teko alkoi tuntua asialta, mitä nyt vaan teen. Ehkä muuttui eräänlaiseksi elämäntavaksi?
Hahmot
En olisi osannut kuvitella, että hetken mielijohteesta luoduista hahmoista tulisi niin yllättävän tärkeitä. Ne tuntuivat kehittyvän pikkuhiljaa tarinan edetessä, ainakin minun päässäni ne alkoivat muuttua vähän syvällisemmiksi. Aloin myös oppia heijastamaan hahmon persoonallisuutta tämän ympäristöön. Esimerkiksi Sakuran vessaan (s. 24) meinasin piirtää vain tavallisen pelikaapin, mutta Sakuran adoptioäidin ammatin huomioon ottaen se muuttuikin "filmitähden" peiliksi.
Mitään varsinaista suosikki- tai inhokkihahmoa minulla ei ollut enää loppuvaiheessa. Alussa tykkäsin eniten ehkä Riinasta, koska se oli helpoin piirtää ja tiesin tarkimmin sen luonteen.
Te!
Asia, mitä en osannut odottaa, mutta joka on ollut todella antoisa, on nimenomaan teidän lukijoiden erilaiset näkemykset ja kokemukset. Olen useamman kerran yllättynyt, kun joku on kertonut nauraneensa katketakseen jollekin sarjakuvan tapahtumalle, jota en tarkoittanut vitsiksi. :D Tai vastaavasti kertonut, että jokin, joka mielestäni toimii, ei toimikaan. On ollut jännittävää löytää erilaisia näkökantoja. :3
Siksi haluan kiittää kaikkia teitä lukijoita ja erityisen sydämellisesti teitä, jotka olette joskus kommentoineet. n__n
Valtava kiitos myös Xirrelle, joka neroudellaan onnistui parantamaan sarjakuvaa ainakin 200%. :D Ja pelasi minun kanssani Heroes III:sta, että saan sivuja valmiiksi. X3
Eikä sarjakuva olisi syntynyt tietenkään ilman Usagia, hänen ansiostaan sarjakuvaan tuli myös hahmoja, joita en itse olisi osannut luoda. :)
Niin ja haluan vielä lopuksi kiittää 3DO:ta Heroes III:stä, ilman sitä sarjakuva olisi varmaan vielä kesken! XD
No niin, nyt kun olette lukeneet tämän, haluaisin kuulla mielipiteenne ja arvionne. ^^ (Myös niiltä, jotka löydätte tämän paljon sarjakuvan valmistumisen jälkeen!)
- - -
>> UUSI SARJAKUVA ALKAA 7.4.2014! <<
Kun aloitin sarjakuvan piirtämisen, olin kauhuissani. En olisi ikipäivänä ryhtynyt siihen ilman Usagin suostuttelua. Tiesin, että nettiin on helppo laittaa asioita, mutta niitä voi olla mahdoton saada pois sieltä. Siksi perfektionismini kasvoi aivan uskomattomiin mittasuhteisiin ja blogiin kirjoittaminen tuntui kammottavalta. (Ja tästä syystä blogiin kirjoittamani alkupääntekstit ovatkin niin noloja. :D )
Kommentteihin vastaaminen oli vaikeaa, ja se on vaikeaa vielä nykyäänkin. En haluaisi aina sanoa vain "Kiitos, Kiva, Mukava", jne, vaan kyetä keskustelemaan monipuolisesti. Olen ihan paniikissa usein sen kanssa, että mitä nyt sanon, kuulostaako tämä jotenkin loukkaavalta (erikoiskykyni kun on suututtaa ihmiset tahtomattani) tai typerältä. Mutta älkää käsittäkö väärin, kommenttinne ovat aidosti ja oikeasti piristäneet, antaneet lisää virtaa sarjakuvan tekoon ja opettaneet kommunikaatiotaitoja. :D Eli ne ovat hyvin, hyvin tärkeitä. Ja toivon, että niitä tulee jatkossa paljon lisää! :)
Osasin jo ennen sarjakuvan aloittamista piirtää yksittäisiä hahmoja melko hyvin. Yksi sarjakuva sivu tuntuikin valtavalta haasteelta; ajattelin jokaisen hahmon sellasena yksittäisenä hahmona, joita piirsin. (Niiden huolellisesti piirtämiseen meni se 4-5 tuntia.) Ja totta hitossa nyt oli piirrettävä paremmin kuin koskaan; nämä sivuthan olivat menossa nettiin, kaikkien nähtäville!
Kuvitella saattaa, miten uuvuttavia ensimmäiset sivut olivat. 20 ensimmäistä olivat ne pahimmat. Olin myös täysin varma, että ensimmäiset kymmenen sivua nyt ainakin haukutaan maanrakoon, koska jälkeni ei yllä eikä ole koskaan yltänytkään mihinkään Arina Tanemuran tasolle. Olin ihan oikeasti yllättynyt, kun ensimmäinen kommentti olikin positiivinen! Pitkään vapisin kauhusta, kun näin, että kommentteja oli tullut. "Ja sitten päivän haukut", mietin ja uskalsin vain katsoa silmäluomien raosta. Mutta ei. Mikä internettiä vaivasi? Minua ei vihattukaan tosimaailman tapaan, vaikka ihan hyvin tiesin, että internet osaa olla julma paikka. Pikku hiljaa pelko alkoi kadota ja tilalle tuli innostus! Olen aina ihan todella innostunut, kun näen uuden kommentin. Enkä odota pelkkää positiivista palautetta; minua ilahduttaa, että jollakin on jotain sanottavaa tuotoksiini liittyen! :)
Sitten jossain vaiheessa Xirre sanoi, ettei jokaisen ruudun tarvitse olla taideteos, vaan sarjakuva kokonaisuudessaan on se teos. Se jäi mieleeni kummittelemaan ja sitten siirryin vähän simppelimpään ja nopeampaan tyyliin. Se tapahtui juurikin sivulla 21. En enää etsinyt jokaiselle hahmolle erikseen rasteria, vaan aloin rasteroimaan useampia alueita samalla rasterilla. Sakuran tukan kiiltojen värkkääminen oli liian aikaa vievää, joten vähitellen nekin jäivät pois.
Täytyy sanoa, että alussa oli myös todella vaikeaa hahmottaa ihmisen anatomiaa. Turvallisimmat kuvakulmat olivat edestä, sivulta ja 3/4 kulma. Mutta sen jälkeen, kun olin koulussa mallistanut ihmisen polygon polygonilta, ymmärsin paljon enemmän. Pystyin myös mallintamaan ympäristöjä ja säätämään ne sopivaan perspektiiviin.
Uuvuttavaa alussa oli myös kaikkien niiden asentojen opettelu. Mutta sitä mukaa kun niitä opetteli, sitä enemmän niitä jäi varastoon. Kun olin kerran piirtänyt käden esimerkiksi nyrkkiin, seuraavalla kerralla se onnistui jo nopeammin. Ja koko sarjakuvan piirron ajan näitä asentoja kertyi muistiin. Kehon mittasuhteitakin piti miettiä alussa tarkkaan ja mittailla yhtenään. Mutta ymmärrys niistäkin kehittyi yllättävän nopeasti!
Oli siis aina pieni ihme, että sivu todella tuli valmiiksi. Jossain toisen luvun lopun tienoilla se alkoi muuttua ihan normaaliksi asiaksi, että sivuja valmistuu. Jossain sivun 65 tienoilla sarjakuvan teko alkoi tuntua asialta, mitä nyt vaan teen. Ehkä muuttui eräänlaiseksi elämäntavaksi?
Hahmot
En olisi osannut kuvitella, että hetken mielijohteesta luoduista hahmoista tulisi niin yllättävän tärkeitä. Ne tuntuivat kehittyvän pikkuhiljaa tarinan edetessä, ainakin minun päässäni ne alkoivat muuttua vähän syvällisemmiksi. Aloin myös oppia heijastamaan hahmon persoonallisuutta tämän ympäristöön. Esimerkiksi Sakuran vessaan (s. 24) meinasin piirtää vain tavallisen pelikaapin, mutta Sakuran adoptioäidin ammatin huomioon ottaen se muuttuikin "filmitähden" peiliksi.
Mitään varsinaista suosikki- tai inhokkihahmoa minulla ei ollut enää loppuvaiheessa. Alussa tykkäsin eniten ehkä Riinasta, koska se oli helpoin piirtää ja tiesin tarkimmin sen luonteen.
Te!
Asia, mitä en osannut odottaa, mutta joka on ollut todella antoisa, on nimenomaan teidän lukijoiden erilaiset näkemykset ja kokemukset. Olen useamman kerran yllättynyt, kun joku on kertonut nauraneensa katketakseen jollekin sarjakuvan tapahtumalle, jota en tarkoittanut vitsiksi. :D Tai vastaavasti kertonut, että jokin, joka mielestäni toimii, ei toimikaan. On ollut jännittävää löytää erilaisia näkökantoja. :3
Siksi haluan kiittää kaikkia teitä lukijoita ja erityisen sydämellisesti teitä, jotka olette joskus kommentoineet. n__n
Valtava kiitos myös Xirrelle, joka neroudellaan onnistui parantamaan sarjakuvaa ainakin 200%. :D Ja pelasi minun kanssani Heroes III:sta, että saan sivuja valmiiksi. X3
Eikä sarjakuva olisi syntynyt tietenkään ilman Usagia, hänen ansiostaan sarjakuvaan tuli myös hahmoja, joita en itse olisi osannut luoda. :)
Niin ja haluan vielä lopuksi kiittää 3DO:ta Heroes III:stä, ilman sitä sarjakuva olisi varmaan vielä kesken! XD
No niin, nyt kun olette lukeneet tämän, haluaisin kuulla mielipiteenne ja arvionne. ^^ (Myös niiltä, jotka löydätte tämän paljon sarjakuvan valmistumisen jälkeen!)
- - -
>> UUSI SARJAKUVA ALKAA 7.4.2014! <<
24.03.2014 21:53 | ~Kangatar
Kangatar: McRomulle: Jep, aika aikaansa kutakin. :3 Mutta mahtavaa, että olet saanut tästä prosessista jotain itsellesikin! ^^ (06.04.2014 22:40)
McRomu: Aaaaaa, se on loppu :C Vai pitäiskö laittaa C: Koska tietenkin on surullista, että Sakuran hulvattomat seikkailut eivät enää jatku, mutta sitäkin enemmän on loistavaa, että ne on nyt saatu päätökseen. Ja pakko yhtyä näiden aiempien puheisiin siitä, että tää oli kyllä tosi opettavainen ja jotenkin kannustava kokemus :D
Seuraavaa sarjakuvaa odotellessa!!! (06.04.2014 16:12)
Seuraavaa sarjakuvaa odotellessa!!! (06.04.2014 16:12)
Kangatar: Jessylle: Voi kiitos tuhannesti sanoistasi! ;w; Tästä riittää virtaa sarjiksen vääntämiseen pitkäksi aikaa. n__n (04.04.2014 18:49)
multapaakku: Toivon samaa, sillä en tahtoisi lopettaa Pakanoiden seuraamista! >:D (30.03.2014 20:05)
Jessy: Ihanaa oli lukea tämä sarjakuva alsuta loppuun. Jossain ekan luvun tienoilla tulin stalkkaajana mukaan, aj voi että nyt tuntuu hyvältä sunkin puolesta että oot saanut sen loppuun! Oon tykännyt kuinka oot kehittynyt, juoni non pysynyt selkeänä ja humoristisena koko sarjakuvan ajan. Etenkin sitä kunnioitan että on ollut täsmällistä sivujen tuloa, aina julkaisupäivänä on ihan tätinöissä käynyt sivuillasi kattomassa että olisko jo sivu tullut ;D.
Onnea vielä tämän sarjakuvan loppuun saamisesta, ja seuraavaa odotellssa! (30.03.2014 17:47)
Onnea vielä tämän sarjakuvan loppuun saamisesta, ja seuraavaa odotellssa! (30.03.2014 17:47)
Kangatar: Jossulle: Minusta tärkeintä on se, että teet sarjakuvaa vain eteenpäin. Opit kyllä pikkuhiljaa paremmaksi tarinankertojaksi ja piirtäjäksi, kunhan vain jatkat sinnikkäästi. :) Toki välillä kannattaa pysähtyä miettimään mitä voisi tehdä paremmin.
On mahdottoman hienoa kuulla, että olet oppinut minulta jotain tärkeää! ;w; Yritän parhaani, että löytäisin ne työkalut, joilla saisi parempaa jälkeä aikaiseksi. Ja toki saa aina kysyä, miten jokin asia kannattaisi tehdä. ^^
jordannalle: Oleppa hyvä! n__n Kivaa, että viihdyit sen parissa.
mullalle: Oo, jännää, että sinäkin ajattelit noin! Kai sitten olen oikeilla jäljillä? XD
O-ou, saa nähdä, jaksatko lukea seuraavaa, vähän vakampihenkistä tarinaa. :D Ainakin toivon niin, koska lukuisista kommenteistasi on ollut paljon apua ja iloa. :) (30.03.2014 12:01)
On mahdottoman hienoa kuulla, että olet oppinut minulta jotain tärkeää! ;w; Yritän parhaani, että löytäisin ne työkalut, joilla saisi parempaa jälkeä aikaiseksi. Ja toki saa aina kysyä, miten jokin asia kannattaisi tehdä. ^^
jordannalle: Oleppa hyvä! n__n Kivaa, että viihdyit sen parissa.
mullalle: Oo, jännää, että sinäkin ajattelit noin! Kai sitten olen oikeilla jäljillä? XD
O-ou, saa nähdä, jaksatko lukea seuraavaa, vähän vakampihenkistä tarinaa. :D Ainakin toivon niin, koska lukuisista kommenteistasi on ollut paljon apua ja iloa. :) (30.03.2014 12:01)
Jossu: Jotenkin nuo loppusanat eivät vain kertoneet sinun omasta sarjakuvan teostasi, vaan se sai myös puolet minusta miettimään sana sanalta enemmän omaa asenettani ja sen suuntaa. Jotenkin tuntuu, että olen vielä hirveän alussa oleva piirtäjä. Jätän virheitä kuviin, en välitä vaikka juoni on kökkö, teen vain eteenpäin. Mutta tätä lukiessa tuntui, että minun pitäisi oppia odottamaan sitä hetkeä, kun saan sanoa "Vau, sarjakuvani on valmis, ja minä jopa pidän siitä!" Tähän asti olen vain odottanut että saan sivun valmiiksi. Luulen, että sain tästä itselleni tärkeän opetuksen ja haluan kiittää sinua siitä.
Kun ensimmäisen kerrna kävin täällä, pelkkä nimi "savon pakanat" sai minut karkotettua omaan pikku komerooni miettimään, miten joku nimeää sivunsa niin. Sitten, kerta toisensa jälkeen kävin täällä ja lopulta uskalsin katsoa sarjakuvaa. Sitä luin kolme sivua, ja peräännyin taas komerooni. Mutta sitten, kun aloin tosissani lukemaan, aloin oppia miten sarjakuvaa kuuluu tehdä - olkoonkin ettet ole kuin Arina Tanemura. Sinulta olen silti oppinut paljon enemmän tapaa kuin Arinalta. Haluan kiittää työpanoksestasi ja jään innolla odottamaan, että saan nauttia työstäsi lisää. Samoin jään odottamaan, mitä opetat minulle tietämätäsi jatkossa. Luulen, että jos minulta pyydettäisiin listaa omista lempiopettajistani, sinä olisit ainakin kärkikolmikossa. Ansaitset paljon kehuja, ja minä aion pitää huolen, että myös saat niitä. :3 (29.03.2014 16:22)
Kun ensimmäisen kerrna kävin täällä, pelkkä nimi "savon pakanat" sai minut karkotettua omaan pikku komerooni miettimään, miten joku nimeää sivunsa niin. Sitten, kerta toisensa jälkeen kävin täällä ja lopulta uskalsin katsoa sarjakuvaa. Sitä luin kolme sivua, ja peräännyin taas komerooni. Mutta sitten, kun aloin tosissani lukemaan, aloin oppia miten sarjakuvaa kuuluu tehdä - olkoonkin ettet ole kuin Arina Tanemura. Sinulta olen silti oppinut paljon enemmän tapaa kuin Arinalta. Haluan kiittää työpanoksestasi ja jään innolla odottamaan, että saan nauttia työstäsi lisää. Samoin jään odottamaan, mitä opetat minulle tietämätäsi jatkossa. Luulen, että jos minulta pyydettäisiin listaa omista lempiopettajistani, sinä olisit ainakin kärkikolmikossa. Ansaitset paljon kehuja, ja minä aion pitää huolen, että myös saat niitä. :3 (29.03.2014 16:22)
jordanna: Kiitos nyt vielä lopuksi tästä hyvästä sarjakuvasta! :) (28.03.2014 21:32)
multa: Loppusanat toivat jossain määrin mieleen omia tuntemuksiani sarjisharrastukseni alkuajoilta. Kokonaisten sivujen piirtäminen tuntui kauhistuttavan työläältä ("siinähän on N kokonaista kuvaa!"), mutta kokemuksen karttuessa oppi ajattelemaan sivuja (aukeamia, tarinoita) kokonaisuuksina, ja nykyään parinkymmenen sivun mittaisen lyhärin valmistaminen ei tuota tuskaa ajatuksen tasolla eikä käytännössä. Samalla tietenkin on oppinut myäs piirtämään. Et siis ole yksin.
Olen maininnut joskus aikaisemminkin, että Cherry M.E.W. on yksi harvoja nettisarjakuvia, joita jaksan lukea, suurelta osin siksi, että se ei ota itseään liian vakavasti. Jaksoinkin *gasp* loppuun asti, ja nyt jään odottelemaan seuraavaa. (27.03.2014 09:49)
Olen maininnut joskus aikaisemminkin, että Cherry M.E.W. on yksi harvoja nettisarjakuvia, joita jaksan lukea, suurelta osin siksi, että se ei ota itseään liian vakavasti. Jaksoinkin *gasp* loppuun asti, ja nyt jään odottelemaan seuraavaa. (27.03.2014 09:49)